Koskaan ei ole liikaa kyyneliä
Monet ajattelevat että ihminen olisi heikko kun hän itkee,
mutta onko se näin?
Musta se on väärää ajattelua.
Ei ketään oo välttis heikko kun itkee, se vaan on tunteiden näyttämistä.
Ei se tee heikkoa toisesta, päin vastoin. On voinut
olla vaikka kuinka vaikea menneisyys mut
silti jaksetaan mennä eteenpäin uusiin haasteisiin,
silti jaksetaan hymyillä,
silti jaksetaan nauraa kavereiden kanssa.
Vaikka välillä tulisikin kyyneliä, ei se tee kenestäkään heikkoa.
No miksi mulla tää tuli mieleen?
Itelläni on ollu kurja menneisyys ja se vieläkin häiritsee mua,
pelkään et joudun kohtaa sen uudestaan.
Välillä tulee näit huonoi päivii, mut kuitenki pyrin
joka päivä hymyilemään.
Monet ihmettelee miten mä oon jaksanu mennä eteenpäin,
mut ei siin voi todeta ku et on pakko.
Ei sitä menneitä pidä jäädä murehtimaan, niistä kuuluu oppia.
No kyl mul tulee välil murehdittuu näitte pelkojen takii,
mut onneks mul on viel kavereit joilta saa tukea.
Ystäviä ei oo koskaan liikaa, niit ei siis kannata alkaa
torumaan ja haukkumaan. Eniten alkaa katumaan kun hyvän ystävän menettää.
Kannattaa pitää hyvät yhteydet ystäviin eikä jäädä yksin murehtimaan.
